Research introduction in English here!
2021 ja 2022. NOI-SE Kiitos TAIKE! Myönnetty korona-avustus mahdollisti tämän osallistavan taiteellisen tutkimusmatkan. Tekijöinä Anita Valkeemäki ja Tuure Haapavirta. Tapahtumapaikka: Indictus studio, Intiankatu 3, Helsinki.
NOI-SE projekti rakentui koronan aikana. Se oli osallistava esitys ja työpaja, ilman yleisöä. Osallistujia oli 1-3 kerrallaan. Siinä improvisoitiin ja tunnusteltiin omaa liikettä ja ääntä. Mukana oli äänitekniikkaa mikkien ja syntetisaattoreiden muodossa. Oma ääni avautui tilaan äänen toiston ja efektien avulla ja palautui takaisin kehoon ja liikkeeksi. Session aikana Tuure rakensi äänimaailmaa syntetisaattoreilla ja Anita ohjasi ja kannatteli toimintaa, joka rakentui osallistujista. Jokainen kerta oli erilainen, ainutlaatuinen ja katoava. Ainoastaan tavaroiden kokoaminen ja purkaminen olivat teoksen toistuvat elementit.
Kahden tunnin sessiot koostuivat improvisoiduista osallistujien esityksistä. e oli yhteismuotoutumista, jossa toiminta kehittyi yhdessä osallistujien kanssa. Teoksen merkitys osallistujien mukaan oli ennen kaikkea avoimessa ja turvallisessa tilassa, jossa osallistuja sai kokea, tuntea, ajatella, kokeilla, heittäytyä, varautua… tai vain kerätä yhden uuden kokemuksen lisää oman elämänsä horisonttiin.
2020 tein aktiivisesti ja oma rahoitteisesti tutkimusta kivusta. Tosin kiitos TAIKE, pieni korona-avustus mahdollisti tämänkin tutkimuksen aloittamisen. Kyseinen aihe on pyörinyt elämässäni jo vuosikymmeniä. Tutkimuksen ja taiteellisen työni perimmäisenä tarkoituksena oli tutkia kivun kieltä ymmärtääkseni sitä valtaa ja asemaa, jonka kipu usein ottaa ja joka sille liian usein annetaan. Tavoitteena oli kehittää (etenkin itselleni) erilaisia tapoja käsitellä kipua, ilman sen jakamista fyysiseen, psyykkiseen tai sosiaaliseen kenttään. Halusin painottaa kivun kokonaisvaltaisuutta, sen ruumiillista olemusta ja sen läpitunkevuutta, ja jopa sen taiteellisuutta. Teoreettisena lähtökohtana oli Elaine Scarryn (1985, The Body in Pain) ajatukset kivun kielellisestä pakenemisesta. Jonka ymmärrän siten, että kivulla ei ole omaa ääntä, mutta kun se saa äänen, niin silloinkin nousee tarina vaikeudesta tulla ilmaistuksi, tarina vallasta ja vallan hahmottamisen epämääräisyydestä. Kipu eriää muista kehollisista ja psyykkisistä tapahtumista, koska sillä ei ole kohdetta ulkoisessa maailmassa. Vaikka kivun kokemus on yhtä ensisijainen kuin on kuuleminen, halu tai kyky tuntea nälkää ja janoa, niin kipu ei ole jotakin kohden. Se on itsessään yksin.
Taiteellisuuden löysin Scarryn ajatuksesta, jossa hän tuo esiin, että ainoa tila, joka on yhtä poikkeava kehollisista ja psyykkisistä tapahtumista, on kuvittelu. Sillä kuvittelu kohdentuu kohteeseen ilman koettavaa tarkoituksellista tilaa eli toisin sanoen voidaan kuvitella jotakin sellaista, jota ei konkreettisesti tarvitse kokea. Mitä jos (filosofinen kysymys), kipua tarkastelee kuvittelun kautta. Voiko silloin löytää tilan, jossa syntyy tarinoita ja ilmaisuja, jotka onnistuvat murtamaan kivun vallan ja antamaan työkaluja elää kivun kanssa? Tätä lähdin tutkimaan ja tämä tutkimukseni kulkee rinnallani yhä.
Väitöstyössäni 2008 – 2017 Ruotuun taipumaton – Tutkimusmatka tanssin improvisatorisen opettamisen oppimiseen (2017) reflektoin ja tarkastelin omakohtaisesti työskentelyssäni kehkeytyvää taidepedagogiikan ja opettamisen kehkeytymistä. Lopulta tutkimuksessani syntynyt ymmärrys pedagogiikasta, opettamisen oppimisen kehräksenä sekä ymmärrys oman opettamisen tavoista, on kuljettanut minut uusien kysymysten ja aiheiden äärelle. Pohjalla on aina kysymys: Mikä minua kiinnostaa ja innostaa? Sillä todellakin kiinnityn (kiinnitymme) kiinnostavaan, näin se on ja mitä ikinä se on.
Kevään 2019 tein tutkimusta työelämän ja taidepedagogiikan maastoissa. Tutkimusotsikkoni oli: Taiteellinen toiminta ja yrittäjyys erillään yhdessä: taidepedagoginen haaste esittävien taiteiden korkea-asteen opinnoissa Tutkimukseni aiheena oli kehittää uusia toimintatapoja taiteilijan työllistymisen tukemiseksi. Pohjana tutkimukselle oli oma taiteellinen työskentelyni ja yrittäjänä oleminen. Lyhennelmä suunnitelmasta: Yrittäjyys ei ole suora ratkaisu työllistymiseen taiteissa, mutta se pitää sisällään varteenotettavia ajatus- ja toimintamalleja. Ajatuksena on törmäyttää kaksi toimintakulttuuria, tanssitaide ja yrittäjyys toisiinsa, ilman ennakko-odotuksia ja katsoa, mitä syntyy. Hiljaisena tavoitteena on kehittää sellaisia toiminta- ja ajattelumalleja, jotka rohkaisevat tunnistamaan omaa taiteellista asiantuntijuutta ja sen arvoa sekä jäsentämään sitä erilaisissa konteksteissa. Tutkimus on keskeytetty, enkä usko palaavani siihen.
Tutkimus toteutettiin / Research environment: CERADA (Affiliated researcher) and in cooperation with Theatreacademy Degree Program in Dance BA and MA
Rahoitus / Funder: Jenny ja Antti Wihurin rahasto (2019)