Osteopaattinen liikelinjaus

Osteopaattinen liikelinjaus on kehittämäni kokonaisvaltainen (holistinen) manuaalinen hoitomuoto, joka pohjautuu klassisen osteopatian, kraniosakraaliterapian, tanssin ja somaattisten menetelmien opintoihin. Olen kahdenkymmenen vuoden ajan kehittänyt menetelmääni ja hoitofilosofiaani, käyttäen apuna oppejani tanssista, erilaisista somaattisista lajeista, kokemuksiani kuntoutuksesta, tutkimuksiani kivusta ja ruumiillisuudesta sekä havaintojani erilaisista liikkuvista kehoista.

Hyvinvointi ei rakennu yhdestä avaintekijästä, vaan se on aina moninaisten tekijöiden summa. Erilaiset oireet, kivut ja tuntemukset ovat kehon ääniä, huudahduksia epätasapainosta. Tee jotain! Se jotain voi olla käynti luonani. Pyrin avustamaan kehoa takaisin kohti tasapainoa, pehmentämällä pahimmat kireydet ja rytmittämällä liikkeet omaa toimintaa tukeviksi.

Pieni tarina klassisesta osteopatiasta

Klassinen osteopatia (jota opiskelin 1999–2004) voidaan nähdä enemmänkin hoitofilosofiana kuin tiukkana ja mekaanisena hoitomenetelmänä. Ensivaikuttaja on ollut yhdysvaltalainen Andrew Taylor Still (1828–1917), jonka jälkeen aika on tehnyt filosofiaan omat muutoksena, mutta neljä merkittävintä periaatetta on säilynyt näihin päiviin asti: 1) ihminen on kehon, mielen ja hengen kokonaisuus, 2) ruumis kykenee säätelemään ja parantamaan itseään ja sillä on terveyttä ylläpitävä voima, 3) ruumiin rakenne ja toiminta ovat vastavuoroisesti toisiinsa liittyviä ja 4) hoito perustuu ruumiin yksittäisyyden perusperiaatteiden ymmärtämiseen, sen itsesäätelyyn sekä rakenteen ja toiminnallisuuden vuorovaikutussuhteeseen. (Seffinger 1997, 4.) Nämä neljä osteopaattista periaatetta kiteytyvät ajatuksessa ”rakenne ohjaa toimintaa”, joka on saanut vastineen, ”toiminta ohjaa rakennetta”. Ensimmäinen kiteytys mielestäni tarkoittaa sitä, että ruumiinrakenne, jota voimme ajatella luuston, lihasten, sisäelinten ja nesteiden toiminnan yhteisenä aktivaationa, on yhteisvaikutuksellinen. Siinä tapahtuvat muutokset vaikuttavat kaikkeen, kuten liikkeelliseen toimintaan, hermoston ja sisäelinten toimintaan, nestekiertoon (soluaineenvaihdunta) ja lopulta mielialaan ja ajatuksiin, aina syvenevässä syklissä. Jälkimmäinen kiteytys mielestäni tarkoittaa sitä, kuinka sekä liikkeellinen toimintamme että mielen liikkeemme näkyvät ja vaikuttavat rakenteeseemme. Tästä nousee sykli, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Klassisen osteopatian hoitotavoitteena on pyrkiä paljastamaan häiriön syy eikä vain takertua oireisiin. Hoidossa havainnoidaan sitä, miten liike kulkee ja rytmittyy kehon liikelinjojen läpi (liikemallintaminen) sekä tunnustellaan kudoksen sen hetkistä tilaa. Näiden avulla luodaan käytännön idea siitä, mitä on kudoksessa menossa, mitä tapahtunut ja miten kudosta tulisi käsitellä (hoitaa). Hoitomenetelmässä tärkeää on liikkeen rytmitys kudoksesta toiseen, sillä usein juuri toiminnallisuuden rytmitys on häiriössä (eli se, miten liike kulkee kudoksesta toiseen läpi kehon). Hoidossa liikettä ja rytmitystä ohjataan raajoja käyttäen, kehon järjestelmien (luiden, nivelten, kudosten, faskioiden ja lihasten) kautta häiriintyneeseen alueeseen.